Syömpä tässä parhaillaan ehkä maailman parasta curry soija kastiketta ja sen kanssa spagettia. Aluks vaikutti ettei tuo kastike onnistuisi mutta hyvin tuo onnistui.
Tässä samalla sitten kattelen Breaking Dawnia. Twilight ei ole oikeestaan enään minun suosikki sarjoja mutta pakkohan tuo leffa on kattoa koska oon kattonu aikasemmatkin ja lukenut kirjat (ties kuinka monta kertaa). Ihan hyvältä toi vaikutta tähän menessä. Voisimpa laittaa siitä vaikka jonkin sorttisen arvostelun kun olen katsellut sen loppuun.
Voisin laittaa vielä tuon Curry soija kastikeen ohjeen:
* 1dl soija rouhetta (tummaa)
*1½-2dl vettä
* noin. 1dl tomaattipyrettä
* ½ Sipuli
* Ranskankermaa vajaan desin verran, itse tosin käytin sellaista maidon/kerman korvaavaa maidotonta jauhetta.
* Sitten mausteet laitoin ihan käsi varalla:
- Curry jauhetta tai punaista curry tahnaa. Tahnalla tulee hieman parempi, sitä voi laittaa oman maun mukaan mutta puolella ruokalusikallisella tulee jo aika mausteista.
- Jauhettua korianteria
- Oregaanoa/pizza maustetta. Kaikkein paras jos on tuoretta (omassa tapauksessa itse kasvatettua) oreganoa.
- Mustapippuria
Muita mausteita voi lisätä oman maun mukaan.
Ensin pitää lisätä vesi kattilaan ja antaa sen kiehahtaa. Sen jälkeen lisää soijarouhe sekaan (rouhe imaisee aika nopeasti vettä). Laita hellaa pienemmälle ja lisää sen jälkeen kaikki muut ainekset. Anna paistua levyllä niin kauan että kastiken on vähän kiinteytynyt (toisin sanoen ettei se oli aivan vetistä, eikä kuitenkaan kuivaa). Kannattaa maistaa kastiketta mausteiden lisäyksen yhteydessä että tietää tarvitseeko jotain lisätä.
Niin kuin huomaa olen tälläinen vähän luova kokki että aineet menee aika paljon käsivaralta ja paistumis aikaa ei varsinisesti ole, ruoka on valmista silloin kun se näyttää ja maistuu kypsältä. Mutta nytten takaisin elokuvan pariin.
Elämän pienet ja suuret riitasoinnut
tiistai 22. marraskuuta 2011
lauantai 19. marraskuuta 2011
Kesän muistelua
Miten mä ikävöinkään kesää. Niitä helteitä jotka melkein kuivatti mut, sitä melkein ympäri vuorokautista valosuutta jonka takia en meinannu nukkua silmäystäkään, niitä lämpimiä kesä öitä joina pysty huoletta olemaan ulkona vaikka koko yön. Näin syksyn aikaan (vai onko tämä jo alku talvea?) alkaa ikäivöimään kesää oikeen kunnolla. Kyllä tän syksyn vielä kestäs mutta talvi. Ei herranjumala, mä vihaan talvea. Lunta, pakkasta, hyi! Tahtosin muuttaa joka talvi etelään, vähän niin kun nuuskamuikkunen tai linnut. Toisaalta talvella on joulu ja se on ihan kiva. Joulu herkut on jotain niin ihania. Tosin se on joulun vika aina et lihon ihan muodottomaks, haha. Siitä tulikin mieleen et huomenna vois tehä vuoden ekat joulu piparit.
Näissä piparin tuoksusissa tunnelmissa voiskin mennä lakkailemaan kynsiä. Tänään ois sitten vuorossa punaiset kynnet.
Miten tähän on päädytty?
Ehkä ennen kuin aloitan tämän blogin kirjoittamisen teitä kiinnostaa (tai sitten ei) miksi olen tälläinen ja miten olen tänne päätynyt.
Olen siis koko ikäni täällä samassa tylsässä Itä-Suomessa asustellut, vailla mitään erityistä actionia. Minut tunnetaan nimellä Teresa, Tessa tai tuo. Suosin kyllä enemminkin Tessa tai Teresaa. Kaupungilla minut voi tunnistaa punaisista hiuksista jotka todennäköisesti ovat auki ihmeellisenä harkanpesänä tai sitten kiinnitetty ponnarille. Muita hyviä tuntomerkkejä ovat myös nahkatakki, mustat nahkaiset kengät, farkut ja muutenkin semmoinen epämääräinen olemus.
Jos minun pitäisi kuvailla itseäni sanoisin olevani holtiton, sosiaalinen, taiteellinen, typerä pikku tyttö jolla on tapana herättää huomiota ja tehdä vääriä valintoja. Muut ovat kuvanneet minua naivina, sosiaalisena, suora sanaisena sekä hulluna. En itse ainakaan myönnä että olisin naivi millään tapaa.
Sitten voisin ehkä tämän kaiken turhan höpisemisen keskellä kertoa miten sitä tänne on jouduttu. Tänne on siis päädytty oudon ja pelottavan lapsuuden kautta. Ei tämä nuoruuskaan kyllä mitään herkkua ole ollut. Masennukset ja osastot on käyty läpi (tämä oli sitä ei niin hehkeää aikaa elämästäni). Nyt sitten olen päässyt pahimmasta ajasta yli ja yritän rakentaa uutta elämää. Mutta niin kuin monet tietävät, vanhasta maineesta ja tavoista on hankala päästä eroon, joten uudestaan aloittaminen on hieman hankalaa.
Että tässä blogia pidellessä yritä uutta mahdollisesti parempaa ja terveellisempää elämää aloitella.
Olen siis koko ikäni täällä samassa tylsässä Itä-Suomessa asustellut, vailla mitään erityistä actionia. Minut tunnetaan nimellä Teresa, Tessa tai tuo. Suosin kyllä enemminkin Tessa tai Teresaa. Kaupungilla minut voi tunnistaa punaisista hiuksista jotka todennäköisesti ovat auki ihmeellisenä harkanpesänä tai sitten kiinnitetty ponnarille. Muita hyviä tuntomerkkejä ovat myös nahkatakki, mustat nahkaiset kengät, farkut ja muutenkin semmoinen epämääräinen olemus.
Jos minun pitäisi kuvailla itseäni sanoisin olevani holtiton, sosiaalinen, taiteellinen, typerä pikku tyttö jolla on tapana herättää huomiota ja tehdä vääriä valintoja. Muut ovat kuvanneet minua naivina, sosiaalisena, suora sanaisena sekä hulluna. En itse ainakaan myönnä että olisin naivi millään tapaa.
Sitten voisin ehkä tämän kaiken turhan höpisemisen keskellä kertoa miten sitä tänne on jouduttu. Tänne on siis päädytty oudon ja pelottavan lapsuuden kautta. Ei tämä nuoruuskaan kyllä mitään herkkua ole ollut. Masennukset ja osastot on käyty läpi (tämä oli sitä ei niin hehkeää aikaa elämästäni). Nyt sitten olen päässyt pahimmasta ajasta yli ja yritän rakentaa uutta elämää. Mutta niin kuin monet tietävät, vanhasta maineesta ja tavoista on hankala päästä eroon, joten uudestaan aloittaminen on hieman hankalaa.
Että tässä blogia pidellessä yritä uutta mahdollisesti parempaa ja terveellisempää elämää aloitella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
